Runoilen

Kirjoitin aamulla uuden runon ja tässä on tulos:


Kuuletko sen?
Hiljaa huokaisee 
tuuli halki kaupungin
Tunnetko sen?
Se hellästi koskettaa
sua päästä varpaisiin


kylmät väreet 
se iholle luo
se opastaa meitä
ja yhteen meidät tuo


Sun lähellesi kaipaan 
sinun syliäsi tarvitsen
sen lämpö suuri sulattaa 
tän kylmän ihmisen
sen kokea saanhan mä uudelleen
sen turvin pelastun
sä autat mua jaksamaan
oot rakkauteni mun


Muistatko sen?
Tämän puun alla
me ensikertaa suudeltiin
Näetkö sen?
Se samalta näyttää
aivan niinkuin ennenkin


Se monia muistoja
mieleen tuo
sama puu vaikka keväällä se uudet lehdet luo.


rx2




<3:llä Tiina

Phoebe the fashion fairy

Päätin alkaa pitää blogia tossa ehkä kaks minuuttia sitten ja nyt pitäis  sitte alottaa kirjottaminen.

Tossa muutamia päiviä sitten enkun tunnilla kaikkia käskettiin lukea joku englaninnin kielinen kirja ja mietittii sitte pitkään janikan kanssa, että mitkä kirjat luetaa ja mentii sit lopulta kirjastoo kattelee mitä sielt löytyis. Eihä me mihinkää 500 sivusii romaaneihi uskallettu edes koskea, koska ei oltais kumminkaan jaksettu lukea niitä,(tai sitte ymmärretty niist mitää) joten me päädyttii lasten kirja osastolle siinä toivossa, että sieltä löytyis joku kiva Puppe kirja englannin kielisenä. No Puppe kirjoi ei löytyny, mutta semmoset söpöt keijukirjat löyty : Phoebe the fashion fairy

Naurua ei puuttunut kirjaa lukiessani ja jos joku nyt haluaa lukea sen niin antaa mennä vain, mutta jos ette lue niin voin sanoa, että ette menettäneet mitään, no okei ,menetitte pikkutytöt ja keijun jotka yrittää saada peikkoa kiinni.
   Uskomatonta, mutta totta jaksoin lukea sen loppuun asti, vaikka sivuja olikin vain 73.
Seuraava työn alla vielä tylsempi kirja äikän ainetta varten, joten lukemisen iloa minulle.