Kirjoitin aamulla uuden runon ja tässä on tulos:
Kuuletko sen?
Hiljaa huokaisee
tuuli halki kaupungin
Tunnetko sen?
Se hellästi koskettaa
sua päästä varpaisiin
kylmät väreet
se iholle luo
se opastaa meitä
ja yhteen meidät tuo
Sun lähellesi kaipaan
sinun syliäsi tarvitsen
sen lämpö suuri sulattaa
tän kylmän ihmisen
sen kokea saanhan mä uudelleen
sen turvin pelastun
sä autat mua jaksamaan
oot rakkauteni mun
Muistatko sen?
Tämän puun alla
me ensikertaa suudeltiin
Näetkö sen?
Se samalta näyttää
aivan niinkuin ennenkin
Se monia muistoja
mieleen tuo
sama puu vaikka keväällä se uudet lehdet luo.
rx2
<3:llä Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti